Join the last fight

Jos nyt minulta kysytään, mitä olet tehnyt tässä parin viikon aikana. Noh, vastaisin, etten mitään. Aika on vierinyt huimaa tahtia eteenpäin, on jo kolmas jakso. Joskus tuntuu, että mittaan aikaa jaksojen avulla ja nekin vain kiitävät edestäni ilman, että ehdin tekemään mitään. Tai no ehdinhän jo paljoa, pettyä ja onnistua, mutten siltikään mitään.

Jo kauvan odotetut Wanhojen kurssi alkoi, hassua, olin siitä niin paineissa elokuussa ja nyt on jo joulukuu ja tanssituntejakin ehtinyt olla. Aika vain kiitää niin kovaa ohitseni. Jos mittaisin aikaa eri tavalla, kuluisikohan se hitaammin? Kohta on joulu, taas, se yksi päivä vuodesta, joka tulee aina. Taas on sen aika, sitten vaihtuukin vuosi. Ja mitä olen saavuttanut? Tuntuu etten mitään. Taas yksi vuosi lähempänä arkkua, ikuista loppua. Taas vuosi ilman saavutuksia, samaa rataa kuin ainakin. Taas yksi vuosi.

En ole kerennyt tekemään mitään, tai no kerkeäisin, jos aikaa olisi. En ole kirjoittanut ilmiö työtäni yhtään, tehnyt vain videon ja maalamista vaille valmiiksi työni. Yh, tuntuu, että aika vain valuu sormieni välistä. Turhauttavaa.

6 tuntia, 6 tuntia ja lapsuuteni muistot loppuvat. Tai ainakin osittain. 13 vuotta sitten, 2001 elämääni tuli mukaan yksi tärkeä osa, Lord of the Rings. 13 vuotta sitten, näin tämän elokuvan ensimmäistä kertaa ja rakastuin siihen. Tolkieniin, Legolakseen ja Merriin ja Pippiniin. Ja tänään, kolmen LOTR elokuvan ja kahden Hobitti elokuvan jälkeen koittaa matkani loppu. Viimeinen osa käynnistyy kohta. Vaikka kuulostaakin hassulta, että kiintyä yhteen elokuvaan näin paljon, on minulle normaalia. Olen kasvanut elokuvien ympärillä, ja LOTR ja Hobitti sarja on kaikista tärkein minulle, Keskimaan elämä on ollut minulla jo 13 vuoden ajan lähellä sydäntä ja 6 tunnin päästä se kaikki päättyisi. Ei enää uusia Jacksonin elokuvia, ei enää uutta matkaa Keskimaahan, vain muistot ja leffojen uusinta katselu jäljellä. Osa aikani muistoista saa päätöksen 6 tunnin kulttua, lapsuuteni suuri innostus saa lopun kohta. Tähän on tultu, kiitos aika.

Kiitos Peter Jackson ja kiitos heille kaikille, keiden kanssa olen tämän matkan käynyt. Se on kohta ohi. Mutta meidät on luotu jatkamaan, maailma on edessämme. Tehkäämme viimeinen matka Keskimaahan ylpeydellä, hyvästellen Rivendelin ja Konnun, jatkaaksemme matkaa omassa maailmassamme. Kiitos LOTR ja Hobitti kaikesta mitä minulle opetit. Kiitos, aikamme on tullut.

To these memories I will hold 
With your blessing I will go 
To turn at last to paths that lead home 
And though where the road then takes me 
I cannot tell 
We came all this way 
But now comes the day 
To bid you farewell 

Time moves so fast but I can barerly keep up with history

Kiire kiire kiire... Koeviikki alkaa lauantaina. 6 työpäivää, 7 koetta. Kauhean paljon tehtävää ja luettavaa ja aika ei millään riitä lukemiseen. Tuntuu, että tämä koeviikko menee nii huonosti, kun aika ei millään riitä.

Olen onneksi saanut ilmiö työn ajatuksen kokoon, joten se pitää vain enää tehdä. Mutta se jääköön koeviikon jälkeen, kun on aikaa enemmän.

Nyt istumme kuvisluokassa odottaen opettajaa, jota ei ainakaan vielä näy.. Tämä on viimeinen ilmiön tunti. Viimeinen. Kuinka nopeasti tämä on mennyt? Tämä jakso on kiitänyt kuin tuhatta ja sataa. Kauheata, en meinaa pysyä perässä enää.. Huhuh

50 years of running

Tein tässä ajan kulukseni (välttääkseni siis opiskelua) ilmiön lopputyötä varten videon, johon editoin ja tein listan kaikista Tohtoreista ja lisäsin siihen ihka ensimmäisen Doctor Who jakson vuodelta 1963. Tuntui hassulta katsoa sitä mustavalkoista kuvaa ja jakson aihetta, kun nykyaikana Doctor Who:n aiheet käsittelevät eri asioita kuin tuohon aikaan. Aika on muokannut Doctor Who:takin paljon.

Olen tässä muutenkin miettinyt paljon aikaa ja miten jatkaisin lopputyöni kirjoittamista ja vielä pitäisi tehdä se kuva, joka summittaisi ajan näkemystäni.

Minulla ei ole nyt aikaa kirjoittaa sen enempää, koska tosiaan ruotsi, filosofia, matikka, äidinkieli, historia ja englanti kutsuu... Aika saa nyt odottaa tältä päivältä vielä hetken, kunnes jatkan lopputyöni kirjoittamista.

Time, time, time: I NEED more time

Aika kiitää suoraan sanottuna. Nyt on jo marraskuu, marraskuu. Vastahan koulu alkoi ja kesäloma päättyi. Aika menee niin nopeasti ja kohta tämäkin jakso jo loppuu ja pitäisi saada tehtyä kaikki asiat ja esseet ja projektit ja vielä lopputyökin. Oi jos aika voisi taikoa lisää, tai edes hidastaa.

Olen kirjoittanut lopputyötäni jo n. 800 sanaa. En osaa jatkaa, en tiedä mitä tehdä. Yritän tiivitsää, saada tavaraa, mutta tuntuu, että hipaisen vain pintaa. (Ajattelin tietysti sen puhua kaikille, mutta jättää tekstin jonnekin esille, jotta sitä voisi tarkastella paremmin.) Jos vain saisin kaikki ajatukset kokoon ja jatkettua kirjoittamista ja pohtimista, mutta filosofia pukkaa päälle, äidinkielen puhe ryntää eteen ja englannin suullinen esitelmä, ja vielä pitäisi yrittää valmistautua koeviikkoon itkien matematiikkaa ja ruotsia. Ihan ahdistaa kaikki tämä työn määrä.

Aika, illuusio, työ, lopputyö. Niin paljon pohdittavaa, niin paljon tekemistä ja miettimistä.

Ei aikaakaan, ei sekunttiakaan voi päästää ohitseen, tai menettää ikuisuuden. Päivä kerralla, tunti tunnilta, minuutti minuutilta. Tick, tock, tick, tock. 56 sekuntia, 54 sekuntia. Tick, tock tick, tock.

You see that painting over there? Yeah, time has made it.

Tänään Piritta piti meille kuvistunnin ja tutkailimme eri maalauksia ja taideteoksia eri vuosisadoilta ja tuhansilta. Vanhat maalaukset näyttivät ajan kuluttamilta ja jokaista maalausta voi tutkia ajan kannalta, ja joitakin, jopa itse aika on inspiroinnut. "Valuva aika/Valuvat kellot" (mikä olikaan suomennos) (by Dalin) taitaa olla minulle vieläkin henkilökohtaisesti hyvin vaikuttava maalaus, joka inspiroi minua lisää.

Monet meistä kritisoivat myös kurssille laitettua aikarajaa, joka vaikeuttaisi lopputyön tekoa. Monet kritisoivat mm. sitä, että nyt emme käsittele ilmiötä aika, vaan tiettyä ajanjaksoa historiassa. Meille annettiin aikaraja, jotta saisimme lopputyön tehtyä, emmekä sekottuisi liikaa, onhan aika niin laaja käsite. Mielestäni olisi parempi, että aikaa saisi tutkia itsessään, ja käyttää tuota tiettyä aikarajaa jos itse niin haluaa.

Minun lopputyöni tulee olemaan todennäköisesti pohdinnan aiheinen teksti, jossa käsittelen aikaa filosofisesti, (aika-avaruus filosofian avulla) ja myös Doctor Whon:, aikamatkustuksesta menneisyyteen ja tulevaan. Itse siis hyödynnän aikarajoitetta, koska se helpottaa minun työtäni ja tutkimista, koska enhän voisi kertoa kaikkia filosofisia teorioita ajasta ja sen filosofeista. Olen silti ajatellut pohtia itse aikaa ja laittaa ihmiset pohtimaan sitä, mutta hyödyntää Doctor Who:ta ja selittää ilmiötä sen avulla, onhan Doctor Who itsessään jo aikaa koskeva ilmiö. Ajattelin myös sisällyttää tämän kuvistunnin inspiroimana jonkin kuvallisen aikarunon työhöni, kenties jonkintapaisen kellon tai aikaan liittyvän menneisyyden ja tulevaisuuden. Jotakin tämän tapaista haluaisin tehdä lopputyöhöni.

Moving time

Tänään siirettiin kelloja tunti taakseppäin siirtyessämme talviaikaan. Siirsimme aikaa tunnin taaksepäin. Siirsimme... aikaa.. Siirsimmekö aikaa?

Your time is out

Istuessani bussissa olen saanut ajatukseni kokoon. Luolasto... Mitä siitä nyt sanoisi? Aluksi, se oli hyvin sekava, mutta mukaansa tempaava. En vieläkään ymmärrä, mikä kaikkien hahmojen idea oli , mutta alan tajuta ideaa, ja se on hyvin pelottavaa. Kolme salaperäistä naista esittivät aikaa, ja mitä syvemmälle ihminen yritti haudata ongelmansa, ydinjätteen, sitä varmemmin se kokisi kohtalonsa, kuoleman. He varoittivat, että mitä syvemmälle kaivat, mitä enemmän piilotat tulevilta sukupolvilta, sitä nopeammin aikasi ja heidän aikansa loppuu. Varoitusmerkit eivät auttaneet.

Minuutti, tunti, kuukausi, vuosi, 30 vuotta, 100000 vuotta...Aika ei loppuisi, ei, mutta se loppuisi meiltä. Ja mitä meitä odottaa sen jälkeen? Sitä kukaan ei tiedä.

Luolasto oli pelottavalla tavalla hyvin vaikuttava ja sai minut ajattelemaan aikaa yhä enemmän. Lopetammeko ajamme aikaisemmin, mitä meidän tulisi? Luulemmekko, että aika on ikuista? Mutta eikö se ole? Vai onko se vain haihtuvaa kuin ilma? Ajallista mutta ajatonta, alullista ja lopullista.