Time, time, time: I NEED more time

Aika kiitää suoraan sanottuna. Nyt on jo marraskuu, marraskuu. Vastahan koulu alkoi ja kesäloma päättyi. Aika menee niin nopeasti ja kohta tämäkin jakso jo loppuu ja pitäisi saada tehtyä kaikki asiat ja esseet ja projektit ja vielä lopputyökin. Oi jos aika voisi taikoa lisää, tai edes hidastaa.

Olen kirjoittanut lopputyötäni jo n. 800 sanaa. En osaa jatkaa, en tiedä mitä tehdä. Yritän tiivitsää, saada tavaraa, mutta tuntuu, että hipaisen vain pintaa. (Ajattelin tietysti sen puhua kaikille, mutta jättää tekstin jonnekin esille, jotta sitä voisi tarkastella paremmin.) Jos vain saisin kaikki ajatukset kokoon ja jatkettua kirjoittamista ja pohtimista, mutta filosofia pukkaa päälle, äidinkielen puhe ryntää eteen ja englannin suullinen esitelmä, ja vielä pitäisi yrittää valmistautua koeviikkoon itkien matematiikkaa ja ruotsia. Ihan ahdistaa kaikki tämä työn määrä.

Aika, illuusio, työ, lopputyö. Niin paljon pohdittavaa, niin paljon tekemistä ja miettimistä.

Ei aikaakaan, ei sekunttiakaan voi päästää ohitseen, tai menettää ikuisuuden. Päivä kerralla, tunti tunnilta, minuutti minuutilta. Tick, tock, tick, tock. 56 sekuntia, 54 sekuntia. Tick, tock tick, tock.