Join the last fight

Jos nyt minulta kysytään, mitä olet tehnyt tässä parin viikon aikana. Noh, vastaisin, etten mitään. Aika on vierinyt huimaa tahtia eteenpäin, on jo kolmas jakso. Joskus tuntuu, että mittaan aikaa jaksojen avulla ja nekin vain kiitävät edestäni ilman, että ehdin tekemään mitään. Tai no ehdinhän jo paljoa, pettyä ja onnistua, mutten siltikään mitään.

Jo kauvan odotetut Wanhojen kurssi alkoi, hassua, olin siitä niin paineissa elokuussa ja nyt on jo joulukuu ja tanssituntejakin ehtinyt olla. Aika vain kiitää niin kovaa ohitseni. Jos mittaisin aikaa eri tavalla, kuluisikohan se hitaammin? Kohta on joulu, taas, se yksi päivä vuodesta, joka tulee aina. Taas on sen aika, sitten vaihtuukin vuosi. Ja mitä olen saavuttanut? Tuntuu etten mitään. Taas yksi vuosi lähempänä arkkua, ikuista loppua. Taas vuosi ilman saavutuksia, samaa rataa kuin ainakin. Taas yksi vuosi.

En ole kerennyt tekemään mitään, tai no kerkeäisin, jos aikaa olisi. En ole kirjoittanut ilmiö työtäni yhtään, tehnyt vain videon ja maalamista vaille valmiiksi työni. Yh, tuntuu, että aika vain valuu sormieni välistä. Turhauttavaa.

6 tuntia, 6 tuntia ja lapsuuteni muistot loppuvat. Tai ainakin osittain. 13 vuotta sitten, 2001 elämääni tuli mukaan yksi tärkeä osa, Lord of the Rings. 13 vuotta sitten, näin tämän elokuvan ensimmäistä kertaa ja rakastuin siihen. Tolkieniin, Legolakseen ja Merriin ja Pippiniin. Ja tänään, kolmen LOTR elokuvan ja kahden Hobitti elokuvan jälkeen koittaa matkani loppu. Viimeinen osa käynnistyy kohta. Vaikka kuulostaakin hassulta, että kiintyä yhteen elokuvaan näin paljon, on minulle normaalia. Olen kasvanut elokuvien ympärillä, ja LOTR ja Hobitti sarja on kaikista tärkein minulle, Keskimaan elämä on ollut minulla jo 13 vuoden ajan lähellä sydäntä ja 6 tunnin päästä se kaikki päättyisi. Ei enää uusia Jacksonin elokuvia, ei enää uutta matkaa Keskimaahan, vain muistot ja leffojen uusinta katselu jäljellä. Osa aikani muistoista saa päätöksen 6 tunnin kulttua, lapsuuteni suuri innostus saa lopun kohta. Tähän on tultu, kiitos aika.

Kiitos Peter Jackson ja kiitos heille kaikille, keiden kanssa olen tämän matkan käynyt. Se on kohta ohi. Mutta meidät on luotu jatkamaan, maailma on edessämme. Tehkäämme viimeinen matka Keskimaahan ylpeydellä, hyvästellen Rivendelin ja Konnun, jatkaaksemme matkaa omassa maailmassamme. Kiitos LOTR ja Hobitti kaikesta mitä minulle opetit. Kiitos, aikamme on tullut.

To these memories I will hold 
With your blessing I will go 
To turn at last to paths that lead home 
And though where the road then takes me 
I cannot tell 
We came all this way 
But now comes the day 
To bid you farewell 

Time moves so fast but I can barerly keep up with history

Kiire kiire kiire... Koeviikki alkaa lauantaina. 6 työpäivää, 7 koetta. Kauhean paljon tehtävää ja luettavaa ja aika ei millään riitä lukemiseen. Tuntuu, että tämä koeviikko menee nii huonosti, kun aika ei millään riitä.

Olen onneksi saanut ilmiö työn ajatuksen kokoon, joten se pitää vain enää tehdä. Mutta se jääköön koeviikon jälkeen, kun on aikaa enemmän.

Nyt istumme kuvisluokassa odottaen opettajaa, jota ei ainakaan vielä näy.. Tämä on viimeinen ilmiön tunti. Viimeinen. Kuinka nopeasti tämä on mennyt? Tämä jakso on kiitänyt kuin tuhatta ja sataa. Kauheata, en meinaa pysyä perässä enää.. Huhuh

50 years of running

Tein tässä ajan kulukseni (välttääkseni siis opiskelua) ilmiön lopputyötä varten videon, johon editoin ja tein listan kaikista Tohtoreista ja lisäsin siihen ihka ensimmäisen Doctor Who jakson vuodelta 1963. Tuntui hassulta katsoa sitä mustavalkoista kuvaa ja jakson aihetta, kun nykyaikana Doctor Who:n aiheet käsittelevät eri asioita kuin tuohon aikaan. Aika on muokannut Doctor Who:takin paljon.

Olen tässä muutenkin miettinyt paljon aikaa ja miten jatkaisin lopputyöni kirjoittamista ja vielä pitäisi tehdä se kuva, joka summittaisi ajan näkemystäni.

Minulla ei ole nyt aikaa kirjoittaa sen enempää, koska tosiaan ruotsi, filosofia, matikka, äidinkieli, historia ja englanti kutsuu... Aika saa nyt odottaa tältä päivältä vielä hetken, kunnes jatkan lopputyöni kirjoittamista.

Time, time, time: I NEED more time

Aika kiitää suoraan sanottuna. Nyt on jo marraskuu, marraskuu. Vastahan koulu alkoi ja kesäloma päättyi. Aika menee niin nopeasti ja kohta tämäkin jakso jo loppuu ja pitäisi saada tehtyä kaikki asiat ja esseet ja projektit ja vielä lopputyökin. Oi jos aika voisi taikoa lisää, tai edes hidastaa.

Olen kirjoittanut lopputyötäni jo n. 800 sanaa. En osaa jatkaa, en tiedä mitä tehdä. Yritän tiivitsää, saada tavaraa, mutta tuntuu, että hipaisen vain pintaa. (Ajattelin tietysti sen puhua kaikille, mutta jättää tekstin jonnekin esille, jotta sitä voisi tarkastella paremmin.) Jos vain saisin kaikki ajatukset kokoon ja jatkettua kirjoittamista ja pohtimista, mutta filosofia pukkaa päälle, äidinkielen puhe ryntää eteen ja englannin suullinen esitelmä, ja vielä pitäisi yrittää valmistautua koeviikkoon itkien matematiikkaa ja ruotsia. Ihan ahdistaa kaikki tämä työn määrä.

Aika, illuusio, työ, lopputyö. Niin paljon pohdittavaa, niin paljon tekemistä ja miettimistä.

Ei aikaakaan, ei sekunttiakaan voi päästää ohitseen, tai menettää ikuisuuden. Päivä kerralla, tunti tunnilta, minuutti minuutilta. Tick, tock, tick, tock. 56 sekuntia, 54 sekuntia. Tick, tock tick, tock.

You see that painting over there? Yeah, time has made it.

Tänään Piritta piti meille kuvistunnin ja tutkailimme eri maalauksia ja taideteoksia eri vuosisadoilta ja tuhansilta. Vanhat maalaukset näyttivät ajan kuluttamilta ja jokaista maalausta voi tutkia ajan kannalta, ja joitakin, jopa itse aika on inspiroinnut. "Valuva aika/Valuvat kellot" (mikä olikaan suomennos) (by Dalin) taitaa olla minulle vieläkin henkilökohtaisesti hyvin vaikuttava maalaus, joka inspiroi minua lisää.

Monet meistä kritisoivat myös kurssille laitettua aikarajaa, joka vaikeuttaisi lopputyön tekoa. Monet kritisoivat mm. sitä, että nyt emme käsittele ilmiötä aika, vaan tiettyä ajanjaksoa historiassa. Meille annettiin aikaraja, jotta saisimme lopputyön tehtyä, emmekä sekottuisi liikaa, onhan aika niin laaja käsite. Mielestäni olisi parempi, että aikaa saisi tutkia itsessään, ja käyttää tuota tiettyä aikarajaa jos itse niin haluaa.

Minun lopputyöni tulee olemaan todennäköisesti pohdinnan aiheinen teksti, jossa käsittelen aikaa filosofisesti, (aika-avaruus filosofian avulla) ja myös Doctor Whon:, aikamatkustuksesta menneisyyteen ja tulevaan. Itse siis hyödynnän aikarajoitetta, koska se helpottaa minun työtäni ja tutkimista, koska enhän voisi kertoa kaikkia filosofisia teorioita ajasta ja sen filosofeista. Olen silti ajatellut pohtia itse aikaa ja laittaa ihmiset pohtimaan sitä, mutta hyödyntää Doctor Who:ta ja selittää ilmiötä sen avulla, onhan Doctor Who itsessään jo aikaa koskeva ilmiö. Ajattelin myös sisällyttää tämän kuvistunnin inspiroimana jonkin kuvallisen aikarunon työhöni, kenties jonkintapaisen kellon tai aikaan liittyvän menneisyyden ja tulevaisuuden. Jotakin tämän tapaista haluaisin tehdä lopputyöhöni.

Moving time

Tänään siirettiin kelloja tunti taakseppäin siirtyessämme talviaikaan. Siirsimme aikaa tunnin taaksepäin. Siirsimme... aikaa.. Siirsimmekö aikaa?

Your time is out

Istuessani bussissa olen saanut ajatukseni kokoon. Luolasto... Mitä siitä nyt sanoisi? Aluksi, se oli hyvin sekava, mutta mukaansa tempaava. En vieläkään ymmärrä, mikä kaikkien hahmojen idea oli , mutta alan tajuta ideaa, ja se on hyvin pelottavaa. Kolme salaperäistä naista esittivät aikaa, ja mitä syvemmälle ihminen yritti haudata ongelmansa, ydinjätteen, sitä varmemmin se kokisi kohtalonsa, kuoleman. He varoittivat, että mitä syvemmälle kaivat, mitä enemmän piilotat tulevilta sukupolvilta, sitä nopeammin aikasi ja heidän aikansa loppuu. Varoitusmerkit eivät auttaneet.

Minuutti, tunti, kuukausi, vuosi, 30 vuotta, 100000 vuotta...Aika ei loppuisi, ei, mutta se loppuisi meiltä. Ja mitä meitä odottaa sen jälkeen? Sitä kukaan ei tiedä.

Luolasto oli pelottavalla tavalla hyvin vaikuttava ja sai minut ajattelemaan aikaa yhä enemmän. Lopetammeko ajamme aikaisemmin, mitä meidän tulisi? Luulemmekko, että aika on ikuista? Mutta eikö se ole? Vai onko se vain haihtuvaa kuin ilma? Ajallista mutta ajatonta, alullista ja lopullista.

Man made time

Käsittelimme tänään filosofiassa lisää aikaa. Puhuimme siitä, milloin on muka "nyt", mitä on mennyt ja mitä on tuleva. Puhuimme eri näkökulmista asiaan yhtenä esimerkkinä käyttäen halkileikattua puuta (siis sen renkaita)

Tunti vahvisti yhä enemmän käsitystäni, mikä minulla on aina ollut ajasta: Ihminen on luonut ajan, sitä ei olisi ilman ihmistä. Esim. eläimillä on eri taju ajasta, ne eivät tunne kelloa tai aikaa, ne elävät usein vaiston varassa. Meillä on ulkoista- ja sisäistä aikaa, jonka tiedostamme jollakin tavalla, vaikkemme aina tiedostaisikaan sitä. Mutta tiedämme, että se on.

Elämä, kuolema, nykyhetki, mennyt, nyt. Kaikki nämä ovat aikaa. Puhuimme siitä, mikä kuoleman jälkeen "Ikuinen elämä" voisi tarkoittaa. Yksi ajatus oli se, että ihminen jotenkin jatkaisi elämistään kuoleman jälkeen, mutta ilman aikaa tai mitään. Aika kauhea ajatus siitä, että kaiken tämän elämisen jälkeen eläisit vieläkin, tiedostamatta aikaa tai mitään. Lilluisit vain jossakin, kenties tyhjässä. Ei, näin se ei voi mennä. Kun tämä kaikki loppuu se loppuu.

Aika on tullut, vai onko?

Winter is coming

Hassua, miten nopeasti aika on taas mennyt. Syysloma on lopuillaan ja ensi viikolla pitäisi palata arkeen. Minä ainakin voisin lomailla vielä ensi viikon. Tämä ei edes tuntunut lomalta, vaan harjoituskierrokselta lomaa varten.

Viikon alussa oli vielä syksyistä, mutta nyt kun katsoo ikkunasta ulos, näkee maan, joka on roudan peitossa. Hengittäminen käy raskaammaksi kun ilma kylmenee ja luonto alkaa vetäytyä hiljaisuuteen. On tullut aika, aika talvelle.

"You look like a princess"

Tänään kävin ostamassa vanhojentanssimekkoni. Täytyy sanoa, että tuntuu oudolta. Olen ala-asteelta asti odottanut vanhojentanssimekon ostoa, ja tänään se tapahtui. Oi kuinka aika on lentänytkään, olen jo näin vanha. Kauvan odottamani hetki oli viimeinkin käsilläni ja se oli täydellistä. Tunsin ja tunnen itseni vieläkin prinsessaksi, enkä malta odottaa, että saan puvun päälleni uudestaan.

Mekon osto sai minussa tuntemaan menetyksen tunnettakin, eihän sitä joka päivä käytä n. 800€:a yhtä mekkoa varten. Mutta mekon osto sai minut tuntemaan myös, kuinka nopeasti aika on mennyt. Olen tullut tietyn etapin kohdalle elämässäni, vanhojentanssimekon ostoon. Se sai minut ymmärtämään, että en ole enää "nuori" tai "pieni". Lähestyn kohti seuraavaa elämäni pysäkkiä, ja vain aika on sen mahdollistanut. Aika, se tosiaankin on kiitänyt ohitseni.

Leafs are falling, ground is orange: it must be autumn.

Ihana syksy! Oranssit lehdet leijailevat maahan ja koristelevat sen mitä kauneimmilla väreillä. Aika on tehnyt työnsä ja talvi lähestyy. Tämä on loistava alku kauvan odotetulle syyslomalle. Syyslomalla on hyvää aikaa miettiä lopputyötä, joka todennäköisesti saattaa johdattaa Idan ja minut eri teille. Minä haluaisin pohtia aikaa enemmän filosofisesti kuin Ida, ja meistä tuntuu, ettemme saa yhdistettyä kaikkea. Filosofinen puoleni tuntuu ottavan vallan, enkä mahda sille mitään! Filosofinen pohdinta vaikuttaa hyvältä ratkaisulta ja haluaisin hyödyntää sitäkin käsitellessä aikaa, ja tällä hetkellä suunnitelmissa olisi filosofinen pohdinta kohdistuen aikaan, sen yhdistäminen Doctor Who:n (käsitellä aikaa ajasta kertovan ohjelman kautta) ja sisäistää siihen pari kuvallista runoa. Kuulostaa ehkä hieman sekavalta, mutta tarkoitus olisi saada kokoon hyvä lopputyö.

Kävimme ottamassa kuvia hautuumalla. Tässä syksyisiä tunnelmia.

Zen

Tänään meillä oli Fi6 ryhmän kanssa filosofian tunti ja täytyy sanoa, että pidin kovasti tunnista. Filsofia on muutenkin lempiaineeni ja oli todella hyvä saada käsitellä aikaa Zen filosofisesti. (buddhalaisuus). Tunti avasi aika käsitettä enemmän ja antoi enemmän näkökulmia ja teorioita ajalle, niin kuin elämällekin. Tästä saa loistavia termejä ja inspiraatiota projektin filosofiseen pohdintaa. Nyt vain ajatukset hyrräämään ja miettimään aikaa.

Tekniikka pelastajana

Syötyäni kunnon lounaan, kun en 9 tuntiin ollutkaan syönyt mitään, sain aivoni ja ajatukseni toimimaan paremmin, tai ainakin enemmän sekaisin.

Aika käsityksemme on rajattu meidän vanhempiemme ja isovanhempiemme ajalle. Aluksi se tuntui tyhmältä, koska itse aika käsitys on niin mainio itsessään, mutta niin laaja siltikin. Tämä ajan rajaus on oikeastaan hyvä, koska tämäkin aikaväli on niin laaja. Aloin miettimään aiheita ja asioita, minkä kautta aikaa voisi käsitellä. Elokuvat,  avaruus, muoti ja tekniikka tulevat minulle ensimmäisenä mieleen.

Ehkä näistä jotakin keskeytyy...

Make me forget space and time

Ensimmäinen tunti ilmiökurssia. Lopputyön ajatelmat ovat hieman sekavia vielä, mutta sen pitäisi lopulta aueta. Filosofinen pohdinta, taide ja teksti olisi ainakin tavoite saada lopputyöhön. Innolla odotan sen esittämistä, koska haluan kaikkien näkevän kovan työmme. Idan kanssa täytyy lyödä päämme yhteen ja saada kokoon järkevä yhdistelmä näistä kaikista. Ajatukset vain pyörivät kuin Saturnuksen kuut ja ideoita pukkaa, mutta olisi hyvä saada kokoon jotakin järkevää. Saimme hyvin infoa tänään aikatauluista ja paineet lisääntyvät.


Insipiraationa toimii koko maailma, aika, paikka, siis koko kosmos! Inspiraatiota voin saada esim. Doctor Who:sta, koska koko sarja käsittelee aikaa. Haluaisin käsitellä aikaa laajemmin, kuin vain tietyllä ajanjaksolla. En osaa sanoa vielä mitä saamme aikaseksi, mutta voin taata sen, siitä tulee ajaton.