Käsittelimme tänään filosofiassa lisää aikaa. Puhuimme siitä, milloin on muka "nyt", mitä on mennyt ja mitä on tuleva. Puhuimme eri näkökulmista asiaan yhtenä esimerkkinä käyttäen halkileikattua puuta (siis sen renkaita)
Tunti vahvisti yhä enemmän käsitystäni, mikä minulla on aina ollut ajasta: Ihminen on luonut ajan, sitä ei olisi ilman ihmistä. Esim. eläimillä on eri taju ajasta, ne eivät tunne kelloa tai aikaa, ne elävät usein vaiston varassa. Meillä on ulkoista- ja sisäistä aikaa, jonka tiedostamme jollakin tavalla, vaikkemme aina tiedostaisikaan sitä. Mutta tiedämme, että se on.
Elämä, kuolema, nykyhetki, mennyt, nyt. Kaikki nämä ovat aikaa. Puhuimme siitä, mikä kuoleman jälkeen "Ikuinen elämä" voisi tarkoittaa. Yksi ajatus oli se, että ihminen jotenkin jatkaisi elämistään kuoleman jälkeen, mutta ilman aikaa tai mitään. Aika kauhea ajatus siitä, että kaiken tämän elämisen jälkeen eläisit vieläkin, tiedostamatta aikaa tai mitään. Lilluisit vain jossakin, kenties tyhjässä. Ei, näin se ei voi mennä. Kun tämä kaikki loppuu se loppuu.
Aika on tullut, vai onko?
Hanne,
VastaaPoistahienosti etenee ajatusprosessisi ja luulenpa että lopputyökin alkaa hahmottua sopivasti. Jatka vain säännöllistä pohdiskelua ja ajatusten aukikirjoittamista!
Samat sanat. Hyvin etenee.
VastaaPoista