Istuessani bussissa olen saanut ajatukseni kokoon. Luolasto... Mitä siitä nyt sanoisi? Aluksi, se oli hyvin sekava, mutta mukaansa tempaava. En vieläkään ymmärrä, mikä kaikkien hahmojen idea oli , mutta alan tajuta ideaa, ja se on hyvin pelottavaa. Kolme salaperäistä naista esittivät aikaa, ja mitä syvemmälle ihminen yritti haudata ongelmansa, ydinjätteen, sitä varmemmin se kokisi kohtalonsa, kuoleman. He varoittivat, että mitä syvemmälle kaivat, mitä enemmän piilotat tulevilta sukupolvilta, sitä nopeammin aikasi ja heidän aikansa loppuu. Varoitusmerkit eivät auttaneet.
Minuutti, tunti, kuukausi, vuosi, 30 vuotta, 100000 vuotta...Aika ei loppuisi, ei, mutta se loppuisi meiltä. Ja mitä meitä odottaa sen jälkeen? Sitä kukaan ei tiedä.
Luolasto oli pelottavalla tavalla hyvin vaikuttava ja sai minut ajattelemaan aikaa yhä enemmän. Lopetammeko ajamme aikaisemmin, mitä meidän tulisi? Luulemmekko, että aika on ikuista? Mutta eikö se ole? Vai onko se vain haihtuvaa kuin ilma? Ajallista mutta ajatonta, alullista ja lopullista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti